sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ruusu-kuohuviinirisotto

Jokapaikan kurtturuusu puskee nyt tuoksuvia kukkiaan, joten on aika tehdä ihania ruusuruokia. Kukasta tehtyjä leivonnaisia, säilykkeitä ja ruokia alkaa blogissa olla jo sen verran, että perustin oman tunnisteen *ruusu. Sieltä alta löytyy nyt aiemmin kokoonsaatettuna hilloa, lettua, kakkua ja muuta.

Idea tähän ruusurisottoon lähti taannoisella Riikan matkalla, jossa erään ravintolan listalla oli ylelliseltä kuulostava samppanja-ruusurisotto. Muistelin nähneeni ohjeen jossain ja selailtuani Vivi-Ann Sjögrenin keittiössä-kirjaa löysin sen ruusu-osiosta. Vivi-Ann käytti viininä spumantea, meillä edettiin epäitalialaisittain saksalaisella, Riesling-rypäleisellä kuohuvalla. Pääasia lienee että kuohuva on kuivaa ja että se maistuu lasissakin ruuan keralla.
Lopputulos on oma versioni aiheesta, aika perinteinen risotto ruusulisällä. Ruoka oli suloisen maistuvaa, prinsessamaista. Mietin siinä terälehtiä peratessani ja kuoharipulloa avatessani tämän ruuan olevan oiva annos romanttiselle illalliselle, vaikkapa kosinnan alle. Ensimmäisille treffeille satsi olisi kyllä turhan imelä, ainakin minun makuuni.
RUUSU-KUOHUVIINIRISOTTO
neljälle

100 g voita
1 sipuli pieneksi silputtuna
5 dl risotto-riisiä (meillä Arborio)
2,5 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa
1 l kanalientä
2 kourallista ruusun terälehtiä pilkottuna
2 kourallista vastaraastettua parmesaania
1½ tl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Ruuan valmistelu on hyvä aloittaa suuntaamalla kohti kurtturuusupuskia. Ota juuri irtoamaisillaan olevia terälehtiä pari kourallista. Niitä kunnolla kiinni olevia on turha käydä riuhtomaan, ne vain repeävät. Perkaa ruusut nyppimällä jokaisesta terälehdestä pois valkoinen, kitkerä osa. Huuhdo ja kuivaa hyvin. Risottoa varten halusin pilkkoa terälehdet hyvin, jotta ne eivät tarttuisi viunaleina kitalakeen vaan sulostuttaisivat vaaleanpunaisina sattumina riisien joukossa sekä näöllään että maullaan.

Laita kanaliemi kuumenemaan kattilaan tai sulata se pakkasesta kuten me ja sitten kuumenna.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieneksi pilkottu sipuli. Sipulien vaalennuttua lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan kuohuviini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää parmesaani, ruusunterälahtisilppu ja sitruunamehu. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja hitusella mustapippuria.

Koristele perintölautasiin nostamasi annos ruusunterälehdillä ja kaada laseihin kylmää kuohuvaa.

Kesänautinto!

15 kommenttia:

  1. Ihan heti ei tule mitään parempaa tapaa aloittaa ateria kuin samppanja ja ruusut tällä tavoin tarjottuna. Tätä on ihan pakko kokeilla myös.

    VastaaPoista
  2. Meillä ei kasva ruusuja, olen täysin ummikko kaikkien kukkien kanssa. Ostan valmiiksi tapettuja (leikkokukkia), jotta niiden kohtalon jo joku muu määrännyt. Mahtaako tuollaisissa ostoruusuissa olla jotain torjunta-aineita sun muita "herkkuja" niin, ettei niitä tohdi tässä kontekstissa käyttää?

    VastaaPoista
  3. joo, kukkakaupasta ostettuja kukkia ei pidä käyttää ruokaan, niisä todellakin voi olla torjunta-aineita. joistain kaupoista löytyy kyllä syötäväksi varatvasten kasvatettuja kukkia joten osta mielummin näitä jollei sinulla ole omaa puutarhaa.

    VastaaPoista
  4. Ankerias: Suosittelen lämpimästi. Ruusut tuovat hienoa vivahdetta ruokaan olematta kuitenkaan liian makeita.

    Virpi: Niin minustakin. Ja risotto nyt on aika hyvää!

    Campasimpukka: Herkkusuun lautasella antoikin tuossa hyviä vinkkejä. Meillä kasvaa taloyhtiössä kurtturuusua, samoin kuin viereisessä leikkipuistossa. Ainakaan Vihdissä, kuten ei myöskään Espoossa, leikkipuistojen laitamilla ei saa myrkyttää kasveja. Olen tarkistanut molemmissa paikoissa viherpalvelusta :).

    VastaaPoista
  5. Ihana idea, jota varten on ehdottomasti haettava ruusun terälehtiä...jostain. Juuri itse löysin Anne Paalon kirjan Kukkaruokaa, jossa on yllätyksellistäkin tietoa syötävistä kukista. Ehkä seuraavaksi pionipastaa tai orvokkiviiniä...voikukkasiman ja tulppaanisämpylöiden sesonki kun meni jo :)

    Kiva blogi!

    VastaaPoista
  6. Bohemette: Mulla on myös tuo kirja - aika valloittavia ideoita :). Sinun blogissasi oli aivan ihanan värinen höppinkäinen.

    VastaaPoista
  7. Ihana perintölautanen. Niiiin romanttista! :)

    VastaaPoista
  8. Tuo ylin kuva on todella kaunis! Oli nyt laimeasti sanottu kuvan kauneuteen verrattuna. Mutta ihana!

    VastaaPoista
  9. Tusla: Kun mietin mille lautasille aterian katan, ei oikein ollut vaihtoehtoja ;).

    Nanna: Kiitos kaunis!

    VastaaPoista
  10. Kiitos, tuossapa oiva uusi kokeilukohde kun alkavat nuo ruusutkin olla piakkoin keräilykunnossa. Kaunista ja jotenkin herkähköä!

    VastaaPoista
  11. ÖPaitsi erttä kuvat ovat hienoja, risotto oli myös Hyvää! :) Päästiin maistelemaan tätä jussina ja hienoja makuja oli mukana.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin