torstai 20. heinäkuuta 2017

Capperi ja gourmetpizza

"Täällä ei ole tullut ennen ajeltuakaan", tuumaa Jukka kun auton gps johdattaa meitä kohti kehuttua, vasta tänä keväänä Helsingin Oulunkylään avattua pizzeria Capperia. Napolissakin pizzaa natustaneina kriteerit tuon italialaisen herkun suhteen ovat nousseet kokemusten myötä, eikä perussetti enää jaksa hetkauttaa. Ilolla onkin tullut seurattua aitojen pizzerioiden esiinmarssia Suomessa.
 
Olemme tehneet varauksen Capperiin lounaalle, sillä jostain luimme sen olevan välttämätöntä. Sisään kävelemälläkin pöytä olisi saatu, mutta kuulemma varsinkin iltaisin ravintolasali täyttyy herkästi. 
Capperissa taikina valmistetaan italialaisesta kylmäjauhetusta täysjyvävehnästä tuntitolkulla kohottaen. Tarkkaan valikoidut mozzarellat ja tomaatit sekä muut raaka-aineet tuodaan myös Italiasta. Pizzoja paistetaan alle minuutti aidossa napolilaisessa pizzauunissa. 
Edullisemmat lounasvaihtoehdot eivät nyt saaneet meiltä kannatusta, sillä listalta löytyi houkuttelevampia vaihtoehtoja. Lapsemme ottivat margheritat (10,50 e), toinen keittokinkkulisällä. Jukan Diavola Calabrese  (14 e) sisälsi mukavan mausteista makkaraa.

Minä halusin ehdottomasti maistaa vasta tuolloin päivän listalla ollutta sitruunapizzaa. Pohjataikinaan oli leivottu mukaan sitruunankuorta ja sitruunaa löytyi myös muiden pizzatäytteiden- mozzarellan, kylmäsavulohen ja katkarapujen - joukosta. Sitruunapizzasta sai pulittaa 24 euroa, mutta se on mielestäni hintansa arvoinen. Ihanan raikas, tosi kesäinen pizza tarjottiin näyttävästi sitruunakukan kanssa, josta sopi puristaa vielä lisäsitruunaisuutta pizzan ylle. 

Juomavalikoima täydensi pizzakokemusta italialaisuudellaan: tyttäremme ihastui Galvaninan luomucolaan, Jukka otti makunautintoa kiitellen Peronin Nastro Azzurro olutta ja minä suositeltua italialaista valkoviiniä. 

Tarjoilu Capperissa oli kiireettömän ystävällistä. Kesälauantaina oli hauska seurata vastapäisen kirkon häähumua, jota ehdimme tiirailla kahden parin verran. 

Lounaamme hinnaksi neljällä pizzalla ja juomilla tuli 77,40 euroa. Suosittelemme Capperia lämpimästi aidon pizzan ystäville. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Spotted Pig -parasta perunamuussia ikinä


Spotted Pig on palkitun April Bloomfieldin ravintola NewYorkissa. Halusimme sinne ehdottomasti luettuamme suositukset Siskot kokkaa Nelleltä ja Kulinaarimurulan Jaanalta. Greenwich Villagessa sijaitseva gastropubi menetti tänä vuonna pitkään pitämänsä Michelin-tähden, mutta tuo ei meidän vierailuintoamme latistanut. 

Spotted Pig ei ota lainkaan pöytävarauksia, vaan sisään lampsitaan toivoen mahdollisimman nopeasti vapautuvaa pöytää. Me ehdimme siemailla yhdet ihanat drinkit yläkerran baarissa ennen pöytään ohjaamista. 
Herkulliselta listalta oli vaikea päättää tilattavia ruokia. Lopulta päädyimme melko sekalaiseen settiin ihan vaan maistamishalukkuuksien mukaan annoksia jakaen. 
Possunkorvasalaatti houkutteli meitä eksoottisella ruhonosallaan, joten sitä oli pakko saada. Possunkorva tarjottiin kirpsakkakastikkeisen vihersalaatin kanssa kokonaisena palana. Mietin siinä herkkua haarukoidessa että tätä pitää kokeilla kotonakin. Edelliset possunkorvaakin sisältäneet kokeilut eivät ole menneet ihan nappiin, mutta josko tällaisena ihan yksinkertaisena versiona homma onnistuisi. Reseptikin löytyy April Bloomfieldin kirjasta "A girl and her pig".
Melkein joka pöytään kannettiin roquefort-hampurilaisia, joten tunsimme itsemme melkein pakotetuiksi tilaamaan sellaisen. Onneksi tilasimme! Sämpylä ja pihvi oli oivallisesti hiiligrillattu lihan kypsyyden ollessa juuri toivotun punainen, enemmän raaka kuin kypsä. Tämän lisäksi hampurilaisessa oli ihanan pehmoista ja maistuvaa sinihomejuustoa juuri sopivanlaisesti, joskin Jukka olisi kuulemma pystynyt vahvempaankin makuun. Keralla tarjotut "shoestring" perunat olivat hauskannäköinen, rapsakka lisä. 
Skirt steak tarjottiin rucolasalaatin kanssa valmiina paloina. Hyvää oli tämäkin, mutta ei päässyt muiden ylistettävien annosten tasolle. 
Skirt steakin keralle tilasimme perunamuussia, koska luulimme saavamme lihan pihvin muodossa. Voihan pojat! Vaikka kaikki Spotted Pigissä oli todella hyvää "roasted mashed potatos with kale and cabbage" räjäytti potin. Muussin potut oli ilmeisesti kypsennetty paahtamalla, jonka jälkeen ne oli muussattu voita säästelemättä. Mukaan oli suikaloitu lehtikaalia ja varhaiskaalia, mikä kutkutteli makuhermoja entisestään. Kokonaisuus oli niin tolkuttoman hyvä, että tuumasimme sen olevan tähänastisen elämämme parasta perunamuussia.
Tarjoilu oli koko iltamme ajan rentoa ja asiantuntevaa. Juomasuositukset osuivat ihan nappiin niin viinin kuin oluenkin osalta. Ainoa negatiivinen asia koko paikassa oli valtava meteli, joka haittasi jopa keskustelua pöytäkumppanin kanssa.

Iltamme ruokineen ja juomineen ennen tippiä maksoi 150 dollaria. 
Suosittelemme todella lämpimästi Spotted Pig gastropubia huolellisesti mietityn, rennon ruuan ystäville!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Grillattu munakoiso aasilaisittain

Pidempään blogiamme lukeneet tietävät,että  minulla on krooninen himo munakoisoruokiin. Niinpä huomatessani grillissä pehmeäksi muhitetun, aasialaisittain maustetun munakoison ohjeen Glorian ruoka & viini lehdessä 4/2017 halusin ehdottomasti kokeilla niitä. 

Lopputulos oli jopa parempi mitä olin uumoillut. Tahnamaisen pehmeäksi kypsynyt munakoiso sisälsi paljon makua, joskin Jukka suurena hoisin-kastikkeen ystävänä kaipasi tämän maustekastikkeen esilletuloa voimakkaammin. Tuore tomaattihakkelus ja korianteri toivat kokonaisuuteen kivaa raikkautta. 
Munakoiso kypsennettiin kahdessa osassa, ensin kokonaisena ja sitten avattuna mausteineen. Puugrillimme on kuin tehty tätä kypsennystapaa varten. Alussa liekit nuolivat munakoison pintaa paahtaen sen. Avattu koiso laitettiin sitten hiillokselle kypsymään.

Meillä munakoiso tarjottiin lisukkeena muun grillisetin ohella. Tämä ruoka pärjäisi silti hyvin itsekseenkin vaikka hyvän leivän kanssa nautittuna. 

GRILLATTU MUNAKOISO

kahdelle

1 iso munakoiso

maustekastike:
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tomaattipyreetä
½ rkl sweet chili-kastiketta
½ tl suolaa

päälle:
reilusti korianteria
1 tomaatti

Kuumenna grilli. Laita munakoiso kokonaisena suoraan hiilloksen päälle tai ritilälle niin että liekeit paahtavat munakoison pinnan rapeaksi. Kääntele munakoisoa niin että se paahtuu kauttaaltaan. Nosta pois jäähtymään.

Viillä munakoison kylkeen syvä viilto niin että saat avattua sen kuin kirjan. Tähän asti voit valmistella munakoison vaikka etukäteen. 

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Yhdistä kaikki maustekastikkeen ainekset. Sivele kaikki kastike munakoison sisäpinnalle. Siirrä takaisin kuumaan grilliin. Kypsennä noin 15 minuuttia, jotta kastike imeytyy munakoisoon. 

Kuutioi tomaatit. Hienonna korianteri. Ripottele kuumien munakoisojen päälle. 

Blogista löytyy myös toisenmoiset, yhtälailla herkulliset aasialaiset munakoisot, jotka näin kesällä voi kypsentää grillissä. 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Takashi, New York - raakaa maksaa ja kiveksiä

Yksi jo kotoSuomessa kiinnostavaksi merkitty ravintola New Yorkin reissua varten oli japanilaisia ja korealaisia makuja yhdistävä Takashi. Suosittelijoista löytyvät niin Kulinaarimurulan Jaana kuin Bourdainin Anthonykin. Takashi tarjosi meille paljon uusia, hienoja makuelämyksiä rennossa ympäristössä. Se teki meidät enemmän kuin tyytyväisiksi.

Kahden hengen seurueemme ei voinut etukäteen tehdä varausta ravintolaan, joten suunnittelimme päivämme niin että olimme ravintolan auetessa oven takana kytiksellä. Pääsimme istumaan "kokin tiskille", josta oli mielenkiintoista seurata annosten valmistelua ja esillepanoa. 

Ravintola toimii yakiniku-tyyliin eli saat valtaosan raaka-aineista eteesi raakana ja kokkaat ne itse kypsiksi pienessä grillissä. Annosten valinta listalta oli vaikeaa, sillä kiinnostavaa oli niin paljon. Ohitimme suosiolla pihvit ja fileet tähdäten erikoisempiin, meillä harvinaisesti tarjottaviin ruhonosiin.
 
Alkuun saimme etemme ituja, kaalia ihananmakuisella kastikkeella ja elämäni parasta, rapsakkarakenteista kimchiä.
Suurena maksafanina Jukka halusi ehdottomasti maistaa raakana tarjottua maksaa. Mies huokaili ihanaa makua ja rakennetta, minulle se oli hieman liian tuhti. 
Ihanan rempseä nuori tarjoilijaneitokainen toi meille lautanen kerrallaan ruokaa kertoen niistä selkeästi antaen myös syömisohjeet - mitä dipata minnekin ja missä järjestyksessä. Hän antoi myös tarkat grillaamisohjeet, joita me noudatimme kännykänkellon tarkkuudella. Ajastus olikin tarpeen, sillä oli mahdotonta arvioida miten pitkä aika on kolme minuuttia kun herkkua oli nenän edessä tuloillaan. 
Seuraavaksi maistoimme magnolianlehdellä grillattua annosta, joka sisälsi mustekalan musteella värjättyä riisiä, yuzu-sahrami-aiolia, merilevää ja misomarinoitua kateenkorvaa. Aluksi haastavalta maistunut annos muuttuikin herkuksi, kun sai syömäpuikotettua kaikkea kerralla. 
Grilliin päätyi myös tämä lajitelma herkkuja: keskellä kateenkorvaa, grillissä jo sydäntä, etualalla tumma maksaa ja loput ovat ensimmäistä ja neljättä mahalaukkua. Kaikista muista paloista pidimme oikeine kypsyyksineen kovasti, mutta rasvaisempi neljäs mahalaukku purkkaantui. 
Katsellessamme nuoren sushimestariksi tituleeratun miehen suorittamaa naudankielen trimmaamista, kiinnostuimme tästä annoksesta kovasti. Raaka kieli kuorittiin terävällä veitsellä ja samalla poistettiin muut ylimääräiset, rustoiset osat ja kielen kärki. Jäljelle jäi lihasta täynnä oleva tasainen pötkylä, josta sitten leikattiin ohuita pyöreitä siivuja. Makua kielipalat saivat seesaminsiemenistä- ja öljystä sekä valkosipulihakkeluksesta. Paiston aikana päälle puristettiin vielä sitruunamehua. Ohuita siivuta grillattiin 40 sekuntia per puoli, jolloin tuloksena oli upearakenteinen, maukas liha. 45 sekuntia grillaantunut liha oli jo purkkaa. 
Kuultuani kiveksiä löytyvän listalta halusin ehdottomasti maistaa niitä. Jukka tuumasi että kyllä hänkin voi Pride-päivän huumassa muutamat kivekset tunkea suuhunsa. Härän kivekset oli valmistettu etanapannutyyliin shisovoin ja valkosipulin kanssa. Nimenäkin komeili "testicargot". Kuvassa syömäpuikkojen kärjessä on annospala kivestä, puolikas kokonaisena keitetystä. Ulommainen reuna oli sitkeää, sisus sensijaan vaikeastikuvailtavan tiivistä mutta kuitenkin ryynistä. Ei näistä meille mitään herkkua tullut mutta mielenkiintoista oli syödä - astia tyhjäksi tottakai. 
Takashireissu verotti meiltä ruokineen, sake-lasillisella ja kahdella olutlasillisella 149 euroa + tipit. Olimme elämys-, maku- ja hinta-suhteeseen oikein tyytyväisiä.

Laskun kanssa saimme hassusti purkkaakin. Mietimme, milloin oikein viimeksi onkaan tullut syötyä levypurkkaa.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Loopin vegaani brunssi - vahingossa

Olen jo pitkään halunnut Loopin brunssille, sillä pidän ravintolan ideaa loistavana. Annoksiin käytetään kaupoista ja tuottajilta kerättyjä, muuten hävikkiin joutuvia raaka-aineita. Kuormasta noin 10 prosenttia käytetään ravintolassa, loput päätyvät hyväntekeväisyyteen. Omalla facebook-sivullaan 1-vuotias Loop ilmoitti juuri, että hävikkiuhan alla ollutta ruokaa on pelastettu syötäväksi ravintolan olemassolon aikana 70 000 kiloa. Toiminta työllistää pitkäaikaistyöttömiä, syrjäytymisuhan alla olevia nuoria, maahanmuuttajia ja myös ravintola-alan ammattilaisia. 
 
Ravintola sijaitsee vanhan Lapinlahden mielisairaalan päärakennuksessa. Rakennuksen historia, ympäröivä puisto ja arkkitehtuuri luovat yhdessä mielenkiintoiset kehykset Loopille.
Olin varannut brunssin koko perheelle huomaamatta että se on vegaaninen. Paikanpäällä opin että näin on aina joka kesäkuukauden ensimmäisenä viikonloppuna. Pientä hikeä pukkasi kun mietin löytäisivätkö valikoiden syövät lapsemme kunnolla ruokaa. Rehellisyyden nimissä mietin myös että kokemus jäisi vajaaksi meidän vanhempienkin kohdalla verrattuna tavalliseen brunssiin. Väärässä olin. Ajatus hävetti tarkemmin tuumailtuna, sillä haluan ajatella olevani ennakkoluuloton maistelija ja ruokien suhteen melkeinpä rajaton.
Vegaanisesta brunssista muodostui perheellemme oiva keskustelun paikka ruuasta, sen tuottamisesta ja uusista mauista. Mietimme miten eri ruuat oli saatu valmistettua vegaanisesti. Erityisesti herkulliset vegaaniset korvapuustit aiheuttivat hämmennystä - miten ne voivat olla niin hyviä myös rakenteeltaan ilman kananmunaa, voita ja maitoa. Meille vastattiin että leivonnassa on käytetty mm. vauvansosetta ja kookosmaitoa.

Tästä vanha kansa puhuu kun se tokaisee että vahingosta viisastuu.

Alkuun sopi ottaa buffet-pöydästä erilaisia salaatteja, yrttimaustettuja kasviksia, kahta erilaista leipää ja tahnoja. Pidimme erityisesti kesäkurpitsa-inkivääritahnasta ja parsakaalia sisältäneestä ruokaisasta salaatista. Tyttäremme haki parikin lautasellista kaurapuuroa haudutusastiasta.


 

Pääruoka tarjoiltiin lautasannoksina. Tofu oli paistettu hyvin. Emme nimittäin suuremmin pidä tofusta ja tätä söi oikein mielellään. Lisänä lautasella oli inkiväärillä ja currylla maustettuja kasviksia. Lapset eivät hävikkiuhan nimissä ottaneet lainkaan pääruokia.
Jälkiruokaa sai hakea buffetista. Poitsumme piti erityisesti mehevästä banaanikakusta ja me kaikki korvapuusteista. Pullat oli jaettu hävikkiesto-oivaltavasti pienempiin osiin. Samaa tai pienempää kokoa olisi toivonut myös todella suurille suklaakekseille. Tyttäremme nautti useammankin lasin smoothieta, johon oli yhdistetty banaania, mansikkaa, mustikkaa ja teetä. Hedelmälautanen jälkiruokapöydässä oli kiva juttu. Kahvia ja teetä sopi hakea itse. Teenjuojille oli varattu muutamaakin erilaista teetä haudutettavaksi teekelloissa. 

Lapset maksavat Loopin brunssilla euron per ikävuosi, aikuisilta brunssi kustansi 19,50 euroa. Pidimme hintalaatusuhdetta hyvänä. 
Ruokailuun Loopissa voisi yhdistää hyvin opastuskierroksen Lapinlahden alueella, Remote Helsinki-kierroksen tai vaikka kävelyn merenrantaan rajoittuvassa puutarhassa tai ihan likeisellä Hietaniemen hautausmaalla. Lapinlahden Lähteen sivuilta löytyy tietoa muistakin alueella järjestettävistä tapahtumista. Me kävimme hypistelemässä Puodin käsityö- ja taidehienouksia suunnaten sitten seuraamaan Helsingin Pride-kulkuetta. 
Osallistuin viime viikolla Loopissa järjestettyyn Eat to Meet-illalliseeen, jossa me vanhat ja uudet, pakolaisena tänne tulleet suomalaiset istahdimme saman piiiiitkän pöydän ääreen nautiskelemaan. Illallisen annokset ja maut eivät yltäneet luvatulle gourmet-tasolle, mutta idea oli todella hieno ja sen soisi leviävän laajemmallekin!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Grillattu kesäkurpitsa ja raikas salsa

Tänä kesänä meillä on grillattu kasviksia poikkeuksellisen paljon. Olemme kokeilleet uudenlaisia lisukkeita lihalle, jotta saamme monipuolisempia grillisettejä. Samalla lihankulutus on vähentynyt, kun tarjolla on ollut muutakin kuin perus salaattia. 

Kesäkurpitsaa meillä on grillattu aiemminkin, mutta salsan yhdistäminen siihen on meille uutta. Vihreä paprika ja persilja tuo tähän omaa kivaa vinkeyttään makuun. Tähän sopisi hyvin lisätä tuoretta chiliäkin. 

Idea lähti ihanaakin ihanammasta Vivi-Ann Sjögrenin kirjasta "Vivi-Annin keittiössä", joka on inspiroinut minua usein ja paljon. Taitava ruuanlaittaja tekee kesäkurpitsoista kiekkoja, minä pidän enemmän pitkittäin veistellystä, ohuesta muodosta. 


GRILLATTUA KESÄKURPITSAA JA RAIKASTA SALSAA

600  g kesäkurpitsaa pitkittäin siivutettuna
3 tomaattia
1vihreä paprika
1 sipuli
nippu persiljaa
merisuolaa
oliiviöljyä
viinietikkaa

Sivele kesäkurpitsaviipaleet öljyllä. Grillaa molemmilta puolilta kunnes saavat kauniisti väriä. 
Silppua muut kasvikset ja persilja. Sekoita kulhossa. Mausta suolalla,öljyllä ja viinietikalla. 
 tarjoile erikseen tai yhdessä

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ajatuksia herättävä Remote Helsinki

Remote Helsingistä on vaikea kirjoittaa, sillä elämyksestä ei halua paljastaa liikaa. Meille homma toimi hyvin niin, että työkaverin suosituksesta ostimme liput netistä koko perheelle ja talsimme aloituspaikalle Hietaniemen hautausmaalle tarkemmin tietämättä mihin olimme ryhtyneet. 
Hautausmaalla saimme allekirjoitettavaksi vastuuvapautuslomakkeen, jonka palautettuamme saimme päähämme kuulokkeet. Sitten jäimme jännityksellä odottamaan mitä tuleman piti. 
Lähdimme kulkemaan laumana, tekoälyn tarkasti opastamana Hietaniemen hautausmaalta päätyen Kamppiin. Matkalla opimme jotain itsestämme ja katsoimme Helsinkiä uusin silmin. Tunnelmat kävelyn aikana vaihtuivat hämmennyksestä iloon, pohtivaisuudesta havainnointiin. 
Ihan parasta esiteinin ja kymmenvuotiaan äitinä oli se, miten innostuneita lapset olivat reissusta, pian 13 vuotias jopa etukäteen. Tämä on meille nykyään harvinaista herkkua sillä moni asia tuppaa olemaan etukäteen tylsää ja tyhmää. "Mä luulin sen kertovan Hesan historiasta, mutta se ei ollut yhtään mitä kuvittelin. Koko juttu oli yllättävä" jätkänpätkä kuvaili. 
Mielenkiintoinen, yllättävä ja ajatuksia herättävä. Enempää en Remote Helsingistä teille paljasta. Tämä on niitä juttuja jotka täytyy vain kokea. 

Blog Widget by LinkWithin