torstai 24. toukokuuta 2018

Cacik - helppo turkkilainen kurkku-jogurttikastike

kaupallinen yhteistyö ARLA 
Minä selailen usein keittokirjoja inspiraation toivossa. Bloggaajalle luulisi netin olevan ensisijainen uusien ideoiden lähde, vaan eipä ole. Tosin netistä tulee heti vastaantullessa talletettua kiinnostavat ohjeet omaan kansioonsa, jonne ne kyllä turhan helposti myös uppoutuvat. 

Selasin tuossa yhtenä päivänä Sabrina Ghayourin kirjaa Persiana, joka on täynnä minulle uudenmoisia, houkuttelevia ruokia Lähi-idästä. Siellä silmäni nauliintuivat helppoon kurkku-jogurttikastikkeeseen, johon yhdistettiin myös tuoretta tilliä ja valkosipulia. Reseptin helppous ja kesäisyys alkoi heti houkuttamaan, varsinkin kun kauppalistalla oli jo muikkuja. 
Yllätyksekseni luin, että tätä jogurttikastike cacikia tarjoillaan turkkilaisissa ravintoloissa aina grillatun lihan kanssa. Suomalaisena yhdistin makumaailman helpommin kalaa tai kasviksia, mutta tätä pitää ehdottomasti kokeilla myös lihalle - sitten tietää miten se kombinaatio osuu omaan makuhermoon. 


Koska cacikin yhteydessä mainittiin turkkilaisuus, ostin jogurttipohjaksi tietysti yhteistyökumppanimme Arlan laktoositonta Lempi Turkkilaista jogurttia. Mehevä kurkku sujahti jogurttiin raastettuna, ylimääräiset kostaudet poispuristettuna. Näin kastikkeesta tuli napakkarakenteinen erotuksena vetisestä. 

Pidimme helposta kastikkeesta kovasti ja tulemme taatusti tekemään tätä toistekin. Suurina valkosipulin ystävinä saatamme lisätä valkosipulin määrää jatkossa, mikäli ruokaseuramme sen sallii. 

CACIK eli kurkku-jogurttikastike

2 dl Arlan Lempi turkkilaista jogurttia
1 dl raastettua kurkkua (noin 10 cm pätkä)
1 valkosipulinkynsi
1 dl tilliä silputtuna
suolaa
mustapipppuria
oliiviöljyä

Raasta kurkku. Laita raaste siivilään ja painele ylimääräinen kosteus pois.
Pilko valkosipulinkynsi ihan pieneksi silpuksi.
Yhdistä jogurtti, kurkku, valkosipuli ja tilli kulhossa.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Valuta tarjoilukulhossa päälle hyvää oliiviöljyä.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Latva-artisokka ja serrano

Latva-artisokka on harvinainen, joskin hyvin tervetullut vieras keittiössämme. Tuoreita saa Suomesta kohtuuhintaan aika harvoin enkä pidä säilöttyjen mausta muuta kuin erilaisten tahnojen muodossa. Latva-artisokan maku on erityisyydessään niin hieno, että reissuissa niitä tulee monesti tilattua ravintoloissa. Yhden parhaimmista artisokkaruuista maistoimme Roomassa reilu vuosi sitten. Artisokat oli valmistettu "juutalaiseen tapaan" lyttäämällä ne vasten pannua niin että typistetyt suomut olivat rapsakoituneet ihanasti. 

San Sebastianissa maistoimme myös aivan loistavan artisokka-annoksen Atarin terassilla. Lämpimät artisokat oli laskettu pähkinäisen pyreen päälle. Ylle oli aseteltu hyvin läskinen sianniskapala, joka melkeinpä suli latva-artisokan päälle. 

Viettäessämme Espanjalaista iltaa naapureidemme kanssa teimme yksinkertaisemman ja yhtä lailla toimivan pintxoversion latva-artisokasta. Ostimme oikein hyvää espanjalaista ilmakuivattua kinkkua eli serranoa, jonka asettelimme pannulta juuri nostettujen, viinissä hetken aikaa kypsennettyjen artisokanpuolikkaiden päälle. Maku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava! Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Täältä löytyy vinkit artisokan käsittelyyn ja täältä paistamiseen. Paisto tehtiin tällä kertaa puolitettuina ilman sipulia ja pancettaa. 

maanantai 14. toukokuuta 2018

Nautiskelevan perheen äitienpäivä

Meidän perhe on sellaista nautiskelevaa sorttia. Oli kyse sitten yhdessäolosta, matkailusta, ruuasta, juomasta tai muuten vapaa-ajasta, suunnitelmia tehdään ennenkaikkea nautiskelu edellä, ei vaikkapa helppous tai halpuus. Ylenmääräinen tuhlailukaan ei kuulu meidän perheemme tyyliin, mutta jos tuumailemme esimerkiksi ravintolaa, eivät kustannukset ole ensimmäisenä mielessä. Olen oppinut ymmärtämään että näin ei kaikilla ole ja siksikin olen hyvin tyytyväinen että me olemme yhdessä kasvaneet tähän nautinnolliseen suuntaan. Tämä tuli taas selväksi äitienpäivänä, kun perheeni oli suunnitellut minulle aivan ihanan päivän miettien mistä minä pitäisin.
Päivä alkoi perheemme tavan mukaan sänkyaamupalalla. Se sisälsi esimerkiksi Kouvolan lakritsia, croissanttia avokadolla ja kylmäsavulohella sekä kuplajuomaa. Poikamme oli tehnyt netissä näkemiään suklaakuorrutteisia herkkuja, mikä oli aika ihanaa. Jätkänpätkä ei meinaten suuremmin kokkailusta välitä, mutta oli nyt juhlapäivän kunniaksi toimeentunut. 

Ohjelmanumerona oli Lumottu pakohuone Helsingissä. Prinsessan pelastaminen oli sopivan jännittävä ja haastava peli koko perheellemme. Pääsimmepä uloskin minuuttia ennen pelin loppumista. Vinkiksi muuten että Escape Room Helsingissä sunnuntain perhepelit ovat edullisempia kuin muulloin. 
Kotona sain rojahtaa GT-lasillisen kanssa riippukeinuun, kun muu perhe valmisteli ja kattoi juhlaillallisen. Ja katsokaa nyt tuota listaa millainen se olikaan! Suunnitellessa oli haettu kesäisyyttä, merellisiä makuja ja omia herkkujani. Kokonaisuudessa oli onnistuttu ihan täydellisesti! Nautimme herkullisen illallisen omalla pihallamme helteen helliessä. 
Sokerisuolatun lohen ja avokadosalsan ohjeen Jukka kopioi mestarikeittäjä Matti Jämseniltä lisäten kokonaisuuteen kotimaisia varhaisperunoita. 
Kampasimpukka ja tryffelimajoneesi-idea tuli kuulemma siitä, että olin blogissa kehunut moista yhdistelmää käydessäni ruokailemassa Saaressa.
Kuha-annokseen Jukka oli suunnitellut ottavansa pakkasesta suppilovahveroita sulamaan, mutta iloksemme löysimmekin lauantaina omalta pihamaalta kartiohuhtasieniä. Nämä sienikaunokaiset täydensivät sousvide kypsennettyä kuhaa ja varhaiskaalia aivan loistavasti!

Raikkaasta ginisorbetista ei näköjään tullutkaan napsattua kuvaa. 
Mutakakkuidea ja -toteutus oli leipomisesta innostuneen tyttäremme käsialaa. Vaikka leivonnainen ei jäänytkään hyllyvän löysäksi, oli se silti hurjan hyvää. Jäätelössä oli kinuskista makua mistä pidän myös kovasti.
Tässä kuvassa tönöttää onnellinen äiti muksujensa kanssa. 
Suurinta elämässäni on olla äiti. 

***

Jos haluat kurkistaa vanhoihin äitienpäiviin, 
niin viime vuonna vietettiin raivaritonta äitienpäivää
sitä edellisenä ei

torstai 3. toukokuuta 2018

Tyylikäs ravintola Paju Villa, Tallinna

Herkullinen, kekseliäskin ruoka ja mutkaton tarjoilu yhdistettynä kauniiseen ympäristöön tekivät perheemme ravintolaillasta Paju Villassa rennon, hauskan ja uusimishalua herättävän. 

Paju Villa sijaitsee Nõmmen alueella, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta . Sitä ympäröivät valtavan kokoisset omakotitalot puutarhoineen. Ravintola on ulkomuodoltaan jyhkeän kaunis. Sisältä paikka henkii seesteisen siistillä tavalla lunkia tunnelmaa. Ravintola houkuttaa monenlaisia asiakkaita. Pöytien ympärillä istuu pariskuntia yhtä lailla kuin suurempia aikuisseurueita ja lapsiperheitä. 

Paju Villa on samaa ravintolaperhettä jo käymiemme OKOn (joka on sittemmin muuttanut), Tuljakin ja NOAn kanssa. Kokoelmastamme puuttuu vain NOAn Keittiömestarin sali, mutta siitä ei nyt sen enempää. Odotukset ravintolan suhteen olivat melko korkealla ja ne täyttyivät komeasti!
Istahdettuamme aurinkoiseen pöytään otin heti gin & tonicin itselleni uudesta ginistä. Se oli Muhun saarella tislattu ruispohjainen suodattamaton Mohn poppy gin. Gini saa nimensä Muhun saaren vanhasta kutsumanimestä ja giniä maustavista unikonsiemenistä. 
Ruokalista kiinnosti monelta osin. Päädyimme lopulta keittiömestari Joonas Koppelin neljän ruokalajin yllätysmenuun. Olimme valintaamme oikein tyytyväisiä. Jukka joi kuskina alkoholitonta olutta, minä siemailin osuvasti suositeltuja viinejä ja lapset mehuja kauniista pulloista. 

Alkuun meille tuotiin todella hyvää hapanjuurileipää, parmesaanilla hunnutettua voita ja oliiviöljyä balsamicolla.
Seuraavaksi keittiö tervehti meitä satakerroksisella kanannahkakeksillä, joka oli raksahtavan rapeaa. Se nautiskeltiin majoneesin kanssa herättelemään ruokahalua.
Ensimmäisenä pääruokana pöytään nostettiin illan upeimmaksi noussut annos, jossa tomaattinen sahramirisotto kohtasi pekoniin käärityt katkaravut. Makeahko risotto ja miedosti savuiset, suolaiset äyriäiset muodostivat vastustamattoman hienon makuparin. Tyttäremme ei makuun juurikaan ihastunut, joten saimme Jukan kanssa haarukoida ruuan loppuun. Tytsy tilasi sitten veljensä tapaan juustoisen kinkkupastan lastenlistalta. Veli söi myös kananugetit.


Meidän menumme alkoi suolatulla siialla, joka oli peitetty kauniisti ohuella retikkakiekolla. Annoksesta löytyi lisäksi kurkkua ja ehkä hiukan yllättävästikin keitettyjä viiriäisenmunia. Kokonaisuus oli heleän kaunis, myös suussa.
Paju Villan savustettu tartar oli hauskasti piilotettu karhanlaukkalehtien alle. Tämä oli annos jonka todella toivoimme löytyvän menusta. Onneksi meitä lykästi!
Lampaan sisäfile tarjottiin läpikypsänä aika eleettömällä esiinpanolla. Maku olikin sitten kaikkea muuta kuin eleetön! Melkein palaneet lehtikaalit, paksutahnaiseksi kokatut valkosipulit, minimaissit ja lammas muodostivat yhdessä kastikkeen kanssa upean kokonaisuuden. 
Menun päätti "kaikkea suklaasta", joka tuhtiudessaan oli nimensä väärti. Minua jäi mietityttämään jälkiruokalistalla ollut "briossi, munakoiso ja kahvi", mutten millään jaksanut ottaa enää toista makeaa.
Poitsumme otti jäätelöpallon samalla kun tyttäremme otti jo temppuiluvideoita ravintolan pihamaalla.
Ravintola Paju Villa oli ennenkaikkea tyylikäs, mutta samalla myös rento ruokapaikka. Ruuat olivat kautta linjan maistuvia ja mietittyjä. Tarjoilu oli asiantuntevaa ja mutkatonta. Lapsia kohdeltiin asiakkaana arvostavasti.  Pihalla olisi ollut lasten kiipeilyteline malttamattomammille ja hiukan pienemmille muksuille.

Iltamme maksoi 180 euroa, josta 110 euroa meni ruokiin. 

Suosittelemme lämpimästi ravintola Paju Villaa kun etsit Tallinnassa hyvää ravintolaa.

***
Tämä juttu löytyy myös blogimme MATKAT-välilehdeltä, josta löytyy kaikki reissujuttumme. Tallinnasta tarinoita on kertynyt jo 20, koko Virosta 31. 

torstai 26. huhtikuuta 2018

Lakritsiset dippiretiisit

kaupallinen yhteistyö ARLA
Ihastuin heti dippiretiisien esillepanoon kun näin ne uusimmassa Glorian ruoka & viini-lehdessä. Tuumailin että haluan kokeilla moisia pikimmiten. Päädyin erilaiseen makuyhdistelmään, jonka totesimme maistaessa loistavaksi. Täyteläinen jogurtti, pehmeän makea lakritsi, rouskuvat pähkinät ja lempeän kirpsakat retiisit muodostivat keskenään hyvin yhteensointuvan, hauskan makukombinaation. 
Dippiretiisit oli helppo ja vaivaton koota. 

Syöminen oli hauskaa hommaa! Punaisen juureksen jogurttiin dippailtua ja syötyä kauhoimme naattien avulla loput lakritsiset jogurtit lasista suuhun sormia jälkinuoleskellen. Tämä esillepanotapa ei liene ihan fiineihin juhliin sopivaa, mutta rentoihin kemuihin tämä passaa paremmin kuin hyvin!
Jos löydät kaupasta vain nahistuneita retiisejä niin ei hätää. Vapauttamalla juurekset ahdistavasta kuminauhaniputuksesta ja laittamalla ne kahdeksi tunniksi lillumaan jääveteen jääkaappiin saat terhakkavartisia retiisejä. 
Me käytimme jogurttina yhteistyökumppanimme Arlan turkkilaista jogurttia sen täyteläisyyden vuoksi. Laktoosittomuus sopii myös kaikille meidän perheessä. Arlan Lempi jogurtteihin kuuluvat myös islantilainen ja kreikkalainen jogurtti. Niitä käyttämällä makuun saa erilaisen vivahteen. Rasvaprosentti laskee kahta viimeksimainittua käyttämällä kolmesta kuuteen. 
LAKRITSISET DIPPIRETIISIT
4 lasillista

8-12 retiisia naatteineen

jogurttipohja
½ limen raastettu kuori
½ tl suolaa
hiukan mustapippuria

lakritsi-pähkinämuru
40 g (5 palaa) Kouvolan lakritsia
½ dl cashewpähkinöitä
½ dl seesaminsiemeniä
ripaus suolaa

Huuhtele retiisit naatteineen. Laita kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle. 
Sekoita jogurttipohjan ainekset keskenään. Annostele neljään eri lasiin tai matalahkoon astiaan. 
Pilko lakritsipalat pieniksi. Rouhi myös cashewpähkinät pieniksi. Sekoita lakritsi- ja pähkinäpalat seesaminsiementen kanssa. Lisää ripaus suolaa. Sekoita. Annostele lakritsi-pähkinäseos jogurttipohjien päälle. 
Asettele tähän päälle retiisit. 
Halutessasi voit laittaa erilliseen kulhoon tarjolle myös ekstraretiisejä lisädippailua varten. 

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vihti menu pop up ravintolassa

 
Rakastamme syömistä, rakastamme yhdessä syömistä ja rakastamme yllätyksellistä syömistä vaikka tuntemattomienkin seurassa. Nämä kaikki yhdistyivät hauskalla tavalla lauantaina Hiisi Homes:n pop up ravintolassa Nummelassa. Kerrankin pääsimme kunnon ravintolaan pyörillä!
Pop up ravintolan kokkeina häärivät ravintola Fisken på Diskenistä tutut Mikko Pakola ja Joona Lehto. Taitavat nuoret miehet ovat olleet myös kahmaisemassa olympiahopeaa Suomen kokkimaajoukkueessa. Avukseen he olivat saaneet Konsta Karvosen. Raaka-aineina kokit käyttivät paikallisia tuotteita ihan Vihdistä tai lähiseuduilta. Nuoret miehet olivat käyneet tutustumassa tiloilla ja panimossa maistellen ja suunnitellen. Myös Nummelan torilta ja Reko-jaosta oli haettu inspiraatiota ja raaka-aineita. Menun rakentumista oli hauska seurata pop up-tapahtuman facebook-sivulta
Osasin odottaa todella hyvää ruokaa, sillä olen syönyt Mikon kokkailuja aiemminkin, myös Tukholmassa. Silti kokonaisuus pääsi yllättämään positiivisesti kekseliäisyyden ja makuharmonioiden suhteen. Paikalliset kasvatetut raaka-aineet ylpeilivät lautasella metsän aarteiden kanssa sulassa sovussa. Arvostamamme tuhlailematon kärsästä saparoon-ajattelu oli myös hyvin esillä raaka-aineiden käytön suhteen: possusta esimerkiksi oli käytetty nahkaa ja verta ribsien lisäksi, sipulinkuoret taas toimivat myös koriste-elementtinä tarjoilussa. 

Juomina tarjoiltiin lohjalaisen pienpanimon Top Fuelin siideriä ja olutta sekä Charles Smithin viinejä.
Ruokapäydät oli katettu huoneisiin, jotka normaalisti toimivat itsepalveluhotellin makuuhuoneina. Siellä me sitten istuimme kolmen ennestään toisilleen tuntemattoman pariskunnan kanssa yhteisellä illallisella vaihtaen kuulumisia matkailusta, ruuasta, vauvoista ja vaikka mistä. Tunnelma oli mutkattoman rento heti alusta asti ja aika kului hurjan nopeasti yhdessä nautiskellessa. 
Illallinen alkoi makupaloilla Vihdistä. Ne tarjoiltiin yhdessä Top Fuelin suodattamattoman omenasiiderin kanssa. Maistiaiset tarjottiin lautasilta, joita pistettiin kiertämään pöytäkunnan kesken. Makupaloista löytyi neljä aivan erilaista herkkua, joiden paremmuusjärjestykseen pistäminen oli kohdaltani tosi hankalaa, enkä lopulta sitä edes yrittänyt. Marinoitu sipulikuppi kylmäsavuhauella kohosi Jukan suosikiksi. Ruisnäkkärin päältä tarjoiltiin karitsan maksasta ja kiveksistä tehty mousse yhdessä puolukoiden kanssa. Puffautetun siannahan päälle oli tipluteltu sianverta ja misomajoa. Inkoon puuro oli melkeinpä makea kun se tarjottiin raparperin ja rapsakan jäkälän kanssa. Alku lupasi todella hyvää, eikä lupaus jäänyt kuoreksi, päinvastoin!

Seuraavaksi saimme eteemme vihtiläistä pataleipää ja ihanaa levitettä, jossa oli yhdistetty ruskistettua voita ja vahvaa herukan makua. 
Tartarin suurina ystävinä olimme hurjan iloisia, kun Illlilän tilan karitsan ulkofile tarjottiin juurikin tartarina. Lautaselta löytyi myös oivallisesti paistettua kateenkorvaa, kaalia ja röstiperunaa.

Seuraava annos nauratti psykedeelisen lautasensa ansiosta. Siihen oli aseteltu sous vide-kypsennettyä Ajopään tilan keltuaista, ihan muhjuksi kypsennettyä purjoa ja suppilovahveroita. Päälle raastettiin fermentoitua nuorta männynkäpyä. 
Viimeinen suolainen lautanen sisälsi Ollikkalan possua oljilla savustettuna, korva- ja saparomysliä sekä sorkista keitettyä kastiketta. Ne mitä ensin katsoin tyrnimarjoiksi, olivatkin lanttu- ja porkkanahelmiä. Samoja juureksia löytyi annoksesta myös kauniinkeltaisena pyreenä. viimesilauksen annokselle antoivat kuusenkerkät.

Tässä vaiheessa iltaa oli jo sopivan täysi olo, joten oli mukava siirtyä makeiden annosten pariin. 
Jälkiruokana meille tarjoiltiin omenaa monella herkullisella tavalla, mm. granitena ja hunajalla maustettuna jäädykkeenä. Mallastikut koristivat annosta jota pöydässämme tuumattiin sitä myöden lumiukoksi. Annos esitti kuulemma kuitenkin huonosti leikattua omenapuuta. Ilmankos oli niin tutun näköinen!
Illan ainoa notkahdus oli katajafudge, jonka rakenne oli paremminkin nallekarkkimainen kuin fudgemainen. Mustikkamarmeladit varpukoristeineen olivat sen sijaan napakan kirpsakoita. Niihin oli hyvä päättää hauska ja herkullinen ilta. 
Ilta maksoi kokonaisuudessaan kahdelta 124 euroa ollen siis hurjan edullinen. 
Tällaisia kokisin mieluusti jatkossakin pyöräilymatkan päässä kotoa.


Heleats:n juttu samaisesta tapahtumasta löytyy täältä.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Pintxo tonnikalasta

Tämä on tonnikalaleipänen on mukaelma San Sebastianin reissulla nautitusta pintxosta. Raaka-aineina ei kotona Nummelassa voi olla niitä paikallisia herkkuja, mutta meidän kaupoistammekin löytyvät raaka-aineet passaavat hyvin. Tonnikalassa olemme tarkkoja että se on kestävän kalastuksen mukainen eli MSC-merkillä merkittyä.

Tonnikalan mukaan sekoitetaan majoneesia, joka kivasti pehmentää ja pyöristää makua. Pienityt sipulit tuovat pikkiriikkistä rousketta ja jalapenosiivut luonnetta. Helppoudessaan tämä pintxo on todella hyvää! Tonnikalaseoksen voi tehdä etukäteen valmiiksi ja lisätä vasta hiukan ennen tarjoilua patonkisiivujen päälle. Meillä tonnikalapintxoja tarjottiin taannoin osana espanjalaista illallista

Kalatahnan riittävyys riippuu paljon siitä miten paksun tonnikalatahnan leivän ylle haluat. Tässä ohjeistettu riittää ainakin kymmenen patonkipalan ylle kuvan osoittama määrä.

PINTXO TONNIKALASTA

1 purkki tonnikalaa
pieni sipuli
1 rkl majoneesia
½ rkl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
säilöttyjä jalapenoja

Poista jalapenoista siemenet. Siivuta ne pitkittäin.
Laita tonnikala purkkiin ja pieni rakennetta vielä haarukalla.
Silppua sipuli ihan pieneksi.
Yhdistä tonnikala, sipuli, majoneesi ja sitruunamehu.
Mausta mustapippurilla ja suolalla.
Siivuta patonki, laita tonnikalatäytettä leivän päälle.
Laita tähänpäälle vielä jalapenopala tai kaksi.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Krakovan ravintolasuositukset

Krakovan pidennetty viikonloppumme oli todella mukava piipahdus Puolaan lasten kanssa. Reissun touhuista juttelinkin jo enemmän täällä.
Krakovan viikonlopusta muodostui myös yllättävän herkullinen reissu. En jotenkin osannut odottaa näin modernia ja ajoittain kekseliästäkin ruokaa. Hintataso oli myös edullinen. Krakovaan voisi mennä toistekin, ihan vaikka sillä fiiliksellä että nautiskelee ruuista ja juomista!

Tässä koko perheen suosittelemia kahviloita ja ravintoloita alueittain. 

KAZZIMIERZIN ALUEELLA:


Kahvila Urban olisi varmaan ihan parhaimmillaan aamupala-aikaan. Näin päättelin vilkuilemalla viereisiin pöytiin nostettuja houkuttelevia annoksia ja seuraamalla maistelijoiden tyytyväisiä ilmeitä. Kaffetteluunkin Urban sopi hienosti!
Lapset ottivat valkosuklaiset kaakaot vaahtokarkeilla ilman asiaankuuluvaa laventeli- tai ruususiirappia. Tämän kanssa he nassuttivat sokeriöverit varmistaen brownien kermavaahdolla ja pannukakaut hedelmillä ja nutellalla. Erikoiskahveja olisi saanut monenlaisia, mm. punajuuricappuchinon. Palvelu oli todella hymyileväistä ja ystävällistä. Ei ihme että paikka oli koko ajan ihan tupaten täynnä. 

ALCHEMIA - ravintola, baari ja kellariklubi

Klassikkobaariksikin mainittu Alchemia oli hauska sekoitus ihan erilaisia ravintolatiloja. Menimme sisään valkolaattaseinäisen ravintolan ovesta. Siellä ei ollut tilaa, jolloin meidät ohjattiin sisäkautta baarin puolelle. Viininpunaiset tapetit käsinmaalatuin kultakoristein  ja  tummapintaisia pöytiä peittävät pitsiliinat saivat mielen kulkemaan historiassa kymmeniä vuosia taaksepäin. 
Puisen kaapin läpi pääsi vielä yhteen huoneeseen, mutta siellä sai tupakoida mikä ei houkuttanut meitä jäämään. Istuuduimme siis kahvilan pöytään juomille. Sateen jatkuminen sai meidät pysymään paikassa lounaallakin ja hyvä niin. 

Jukka ihastui Alchemian lounasta myöden hummukseen, jota on nyt ensi kertaa tehty kotonakin. Minä söin rinkelini halkaistuna, mausteisella makkaralla täytettynä. Lapset natustivat tyytyväisinä hampurilaisen ja paneroidun kalan. Alchemian kehuttu drinkkilista ei meille avautunut mitenkään erityisenä, joskin tilatut drinkit olivat hyviä.
Kellarissa on kuulemma vielä klubitila, mutta tästä meillä ei ole kokemusta.

KRAKOVAN VANHASSA KAUPUNGISSA: 

Hillitty, kaunistunnelmainen ravintola jäi ensisijaisesti mieleen lempeän hymyilevän tarjoilun ansiosta. 
Vai muistuisikohan tästä vielä vuosien jälkeen mieleen se luonteikas ja herkullinen silakkacarpaccio, joka kahteen nenuun syötynä on passelin kokoinen? Tai ehkä japanilaisiin makuihin kallellaan oleva tonnikalacarpaccio? Niin tai näin, suosittelemme paikkaa myös ronkeleiden lasten kanssa, sillä molemmille löytyi mieluisat vaihtoehdot lastenlistalta.
Kalapainotteinen ravintola lukeutui kaupungin hinnakkaampiin paikkoihin, maksaen kuitenkin viinipullon ja ruokiemme kanssa vain 415 plz (eli 100 euroa). 

Vasta pari viikkoa auki ollut ravintola Art oli viimeisen päälle fine dining-paikka maistelumenuineen ja säntillisine tarjoiluineen. Art pukee perinteikkäitä puolalaisia ruokia uudenlaisiin asuihin sekä esillepanon että makuyhdistelmien suhteen. Sisustus yhdisti ruokailutilassamme hienosti rouheaa punaista tiiltä ja mattapintaisia, muhkeita, kullanvärisiä kehyksiä - en ollut tajunnutkaan miten hyvin nämä käyvät yksiin. Toinen ruokasali oli hillitymmin sisustettu.
Täällä poikammekin halusi ottaa seitsemän ruokalajin menun meidän aikuisten tapaan, tyttäremme valitessa alku- ja pääruuan. Juomaksi lapset valitsivat paikan itsetehdyt limonadit ihastuen niihin kovasti. Me otimme menulle juomapaketin, joka sisälsi viinien lisäksi vodkaa ja kahvilikööriä. 
Pidimme ravintolasta kaikki. Tarjoilu oli tärkeilemättömän jämptiä ja hymyilevän ystävällistä. 
Vodkan kanssa tarjoiltua öljyistä kalakeittoa emme ymmärtäneet, mutta muuten kaikki annokset olivat taitavasti erilaisia makuja ja tekstuureja yhdistäviä. Erityisesti mieleen jäivät makrilliannos, poikamme mielestä paras lautanen ankan rintafileellä ja -sydämellä, sekä sipulistruudeli foiella ja omenalla.
Maistelumenu maksoi 199 plz per nenu (eli 48 euroa).

Yritimme ilman varausta ravintola Nota Restoon, onnistumatta. Vaihdoimme sitten suunnitelmaa saman poppoon viereiselle ovelle ja astuimme sisään Bistro Beneen. Ruuaksi saimme hyvänmakuisia, kivasti bistrotyylisiä ruokia. Tartar oli hyvä, samoin hampurilainen, pizza ja pestopasta. Viimeksimainittu sisälsi myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa. Harmiksemme aamupalalla tarjottavia vohveleita ei ilta-aikaan saanut lainkaan. 

Vanhan kaupungin ostoskadulla ollut ravintola oli melko täynnä, mutta mahduimme ilman varausta lounaalle alakerran kellarimaisiin tiloihin. Sijaisena toiminut tarjoilija mainitsi ravintolan ruuat mielikuvituksettomiksi, mutta me pidimme niitä maistuvina. Viinilistaa tarjoilija sen sijaan kehui ja kaatoi meille lasiin esimerkiksi oikein kivaa israelilaista pinot noiria. Viini sopi tosi kivasti sienirisoton kanssa, jonka päällä keikoili foie gras-paloja. 


PÄÄSIÄISKOJUT
Pääsiäiseksi Vanhan kaupungin suurelle aukiolle oli pystytetty kojuja, joissa käsitöiden lisäksi myytiin myös erilaista syötävää. Meidän piti mennä tänne lounaalle sunnuntaina, mutta kylmästi puhaltava tuuli ja ajoittain ripsivä sade sai päättämään toisin. Tarjolla olisi ollut tuhteja settejä esimerkiksi kuuluisasta Krakovan makkarasta tai potkamöllyköistäkin. Olisin ehkä kuitenkin päätynyt valtavaan leipäsiivuun, jonka päälle mätettiin runsaasti toivotunmoista kastiketta. Tai sitten olisin maistellut grillissä kuumennettuja pierogeita. Lapset halusivat nauttia viimaa uhmaten hattarat ja vohvelit. 


HIUKAN SYRJÄSSÄ VANHASTA KAUPUNGISTA:


Il Piattossa oli maistuva ja tuore ote italialaisiin ruokiin. Crostini naudankielipaloilla oli erityisen hyvä, samoin punajuuririsotto. Risoton kanssa tarjottiin friteerattuja vuohenjuustopaloja ja kuivattua luumua, joka toimi hauskasti punajuuren kanssa. Annoksissa oli reippaasti valkosipulia, muttei makuumme liikaa. Jälkiruoat olivat hyviä, mutta esimerkiksi gorgonzolamousse olisi saanut maistua enemmän sinihomejuustolle. Laatuun nähden hinnat olivat edullisia, kun pääruuat maksoivat pääosin molemmin puolin kahdeksaa euroa.
Kokematta jäivät perinteisemmät puolalaiset paikat, kuten esimerkiksi maitobaarit. Myös muutamia muita kiinnostavia kahviloita ja ravintoloita jäi odottamaan seuraavaa matkaa.

Ennen reissua tiirailin tarkkaan Tasty Travelissimo-blogista Krakovan ja Puolan klassikkoruokia sekä vinkkejä kivalle baarikierrokselle (jota nyt lasten seurassa emme kuitenkaan toteuttaneet). ET-lehden artikkelista sain myös hyviä vinkkejä kaupunkiin.

Blog Widget by LinkWithin