perjantai 12. tammikuuta 2018

Kambodža - parissa viikossa neljä kohdetta

Vuoden vaihteen molemminpuolin sijoittuva matka aurinkoon ja lämpöön vei meidät tänä vuonna pääosin Kambodžaan. Nyt jo edesmennyt ystävämme suositteli maata aikoinaan meille sen perusteella että pidämme niin kovasti Vietnamista. Ennen matkaa eettiset asiat varsinkin lasten kohtelun suhteen mietityttivät kovastikin. Varsinaista kaltoinkohtelua emme reissun aikana onneksi joutuneet todistamaan, mutta pohjatonta köyhyyttä katsoimme kyllä usein silmästä silmään. Kambodžassa auttaminen on tehty helpoksi erilaisten projektien ja lahjoitusten kautta.
Tämä matka oli meille lasten kanssa ensimmäinen, jonka aikana lensimme useamman kerran reissun sisälläkin vaihtaen paikkaa. Mietimme aluksi tuleeko matkasta turhan rikkonainen tai raskas, mutta eikö mitä. Muksumme ovat jo niin iäkkäitä -10 ja 13-vuotiaita- sekä tottuneita matkaajia, että kaikki meni oikein hienosti. Siirtymiä olisi voinut tehdä myös busseilla tai vaikkapa taksillakin neljään pekkaan ihan taloudellisestikin, mutta halusimme valita vaivattomuuden. Ajassa emme lopulta voittaneet paljoakaan kun mukaan lasketaan kentälle menot ja poistumiset odotteluineen. 

Teimme kaikki varaukset Suomesta käsin jo hyvissä ajoin niin lentojen kuin majoitusten osalta. Lentoja ostimme halvimmillaan kolmella eurolla per nenu, joskin ne verojen kanssa nousivat hinnaltaan noin sataseen koko perheeltä per lento. Sihanoukvillen hotellin kanssa oli hankaluuksia. Ensimmäisestä varauksesta saimme ilmoituksen että hotelli oli myyty ja toisesta tilalle tehdystä varauksesta meille ilmoitettiin ettei haluamamme huonetyyppi ollutkaan mahdollinen. Kolmantena vaihtoehtona jouduimme tyytymään hotelliin, joka paikanpäälläkin oli keskinkertaista huonompi. Ho Chi Minh Cityn hotelli perui myös huoneemme lähtöviikolla, mutta löysimme kyllä kivan korvaavan paikan.
Lensimme Kaakkois-Aasiaan Hong Kongin kautta. Otimme tarkoituksella kahdeksan tunnin vaihtoajan, jotta ehdimme käydä kaupungillakin. Honkkarissa se on tehty helpoksi ja melko edulliseksikin junan avulla, eikä viisumeitakaan tarvita. Shoppailimme erittäin onnistuneesti kamerakaupassa ja yritimme etsiä huippukokki Eric Rädyn meille vinkkaamia lounaskohteita. Joko olimme todella urpoja tai kotona puhelimeen tehdyt karttamerkinnät oli laitettu päin honk(ong)ia, sillä emme löytäneet kolmesta paikasta ainuttakaan. 
Hong Kongista lensimme kuhisevan kiinnostavaan, meille monelta reissulta tutuksi tulleeseen Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn eli entiseen Saigoniin. 

Vietimme kaupungissa kolme päivää käyden syömässä muutamissa tutuissa paikoissa. Jukka kävi myös hieronnassa ja me perheen naisväki manikyyrissä ja pedikyyrissä. Taifuuni Tembinin odotettiin pyyhältäväksi kaupunkiin, mitä ei lopulta tapahtunutkaan. 

Saigonista matkamme jatkui Cambodia Angkor Airin siivin Sihanoukvilleen, josta ehdimme juuri sopivasti liput ostettuamme laivaan. Katettu paatti puski meidät pienen aallokon läpi kauniille Koh Rongin saarelle. Majoituimme White Beach Bungalowsiin, joka paljastui juuri sopivaksi meille sijaintinsa ja palveluidensa puolesta. Bungalowimme oli aivan hiekkarannan vieressä. Terassilla riippumatossa loikoillessa voi kuunnella aaltojen taukoamatonta, hellää pauhua rantaan. Vietimme saarella kolme päivää löffäillen, rannoilla kävellen ja uiden. Minä pöpöteräsvatsa sain jonkun ärhäkän mahavaivan päänsärkyineen saarella, mutta se meni onneksi ohi pääosin kahdessatoista tunnissa. Tosin vatsa kiukutteli tästä lähin monta kertaa reissussa, mutta kai se täystyhjennyksen jälkeen ottaakin aikaa parantuakseen. Ensimmäinen kerta meille kun moista sattuu kenellekään reissussa.

Koh Rongilta matka keikkui takaisin mantereelle, Sihanoukvillen kaupunkiin. Kaupunkiin siirtyminen oli ensimmäisenä iltana peräti shokkimainen, mutta tasoittui kyllä päivien myötä. Silti emme osaa suositella Sihanoukvilleä oikein kenellekään. Ranta oli valtavan likainen ainakin Serenpityn eli Ou Chheuteal beachin osalta. Emme missään tapauksessa halunneet mennä siellä uimaan vaikka paikalliset niin tekivätkin. Otresin päässä ranta oli jo uimakuntoista, kaunistakin. Ranta kapeni vuoden vaihtumisen jälkeen ohueksi kaistaleeksi, sillä  kaikki rantaravintolat purettiin tiili kerrallaan ja paikalle aletaan rakentamaan kiinalaisten kasinoita.
Kävimme Sihanoukvillessä kokkauskurssilla, muutamassa kivassa ravintolassa ja oleilimme vaan. Viiden päivän hillumisen täällä olisi voinut hyvin typistää muutamaan yöhön jos siihenkään ja lisätä päiviä Koh Rongille tai seuraavaan kohteeseemme Siem Reapiin. 

Sihanoukvillestä otimme tunnin lennon Siem Reapiin, jossa meitä oltiin vastassa tuk tukeilla majapaikkamme Bunyong Homestayn toimesta. Oli aivan valloittavaa yöpyä kambodžalaisen perheen yläkerrassa ja osallistua yhteiselle illalliselle jutustellen myös neljän muun yöpyjän kanssa. Saimme tämän majoituksen kautta hoidettua vaivattomasti myös kuljetukset ja oppaan Angkor Watin temppeleille. Kokonaisuus osoittautui ihan loistohommaksi ja lapsemme harmittelivat miksemme voi jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Siem Reapista suhautimme pilvien läpi Kambodžan pääkaupunkiin Phnom Penhiin viettäen siellä reissun viimeiset neljä yötä. Pidimme kaupungista kaikki, vaikka tutustumisemme maantieteellisesti jäikin aika niukalle alueelle. Phnom Penh oli selkeästi siistein niistä kaupungeista joissa Kambodžassa vierailimme. Meille tuli monesti mieleen matkustusrakkautemme Ho Chi Minh City, joskin katuruokakojujen houkuttelevuus jäi uupumaan. 
Hotellimme Okay Boutique oli kiva valinta sijaintinsa ja altaansa sekä aamupalansa puolesta.

Kambodžan reissu oli meille oikein antoisa ja mielenkiintoinen. Pidimme maasta, ihmisistä ja kohteista osin kovastikin. Voisimme kuvitella palaavamme joskus Phnom Penhiin ja vielä kokemattomiin paikkoihin Kambodžassa, ehkä kehuttuihin Kampotiin tai Kepiin. Suurta jälleennäkemisen paloa maa ei kuitenkaan meihin sytyttänyt. 

Kirjoittelen tarkempia juttua linkittäen niitä sitten tännekin.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Suupaloja uuden vuoden vastaanottajaisiin

kaupallinen yhteistyö ARLA 

Me emme ole kotona vastaanottamassa uutta vuotta. Jos olisimme, kattaisin pöytään paljon erilaisia suupaloja, joita sopisi sitten huuhtoa alas kuohuvan ja/tai gin & tonicin kanssa. Monet sormisyötävistä suupaloista on valmisteltavissa etukäteen, jolloin juhlahetkeen jää vain kokoaminen. Jos vielä rennommin kattaa, voi tahnat laittaa kulhoon ja vierelle vaikkapa vaaleaa näkkäriä tai keksejä joille tahnaa lusikoida.

Harkitut makuyhdistelmät tuovat elegantisti tarjoiltuna juhlavaa tunnelmaa. Itse ainakin rakastan maistella erilaisia makuja ja vertailla sitten niitten passaavuutta juomaan. 

Olemme tehneet Arlalle kerran kuussa jo pidemmän aikaa jutun, useimmiten jonkin reseptin. Tämän jutun kuvitetut sormisyötävät on koottu niiden joukosta. Kuvan alta löytyy linkki kuhunkin reseptiin. Näiden lisäksi blogista löytyy mielenkiintoisina sormisyötävinä esimerkiksi lakritsia ja tomaattia filokupeissa, raikkaasti maustettua manchegoa ja maa-artisokkaa sekä kylmäsavulohta sipulikupeissa unohtamatta juustoisia kukkakaalipyöryköitä




keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Ravintola Umami, Tallinna

Ravintola Umamin pihaan astuessa tuntuu kuin olisi menossa tutulle kylään. Omenapuut reunustavat suuren puutalon pihaa, joka ei ulospäin näytä lainkaan ravintolalta. Sisällä meidät vastaanottaa vilkas puheensorina lounaskattauksen ollessa juuri lopuillaan. Sisustus on tyylikäs, kodikas ja valoisa. 
Ravintola Umami sijaitsee Mustamäellä noin 7 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Umami on maineikkaan Leib-ravintolan pikkuveli eli puikoissa ovat samat miehet Janno Lepik ja Kritjan Peäske. Nettisivut kertovat miesten luottavan paikallisiin, laadukkaisiin raaka-aineisiin. Pikkuvelimäinen leikittely onkin nähtävillä rennossa ja raikkaassa tavassa yhdistellä makuja ja raaka-aineita. 

Menu on täynnä houkuttelevia annoksia, joista halusimme maistaa useampia alkuun.
Viinivalinnat upposivat meihin täysillä. Mehun sai myös tuorepuristettuna ja kuskille oli vaihtoehtona alkoholiton olut, mikä on aina hyvä juttu.

Alkuun maistelemme härän kiveksiä paneroituna. Ne tarjottiin mustapippurimajoneesin kanssa. Rakenne oli aivan erilainen kuin kesällä Takashissa maistelemissamme. Silloinen ryynimäisyys oli nyt sileää ja lihamaista. Kivespallurat olivat maukkaita ja oivan rapsakasti paneroitu!
 Umamin tartar oli hyvä, muttei mieleenpainuvan erinomainen.
Ankka tataki wasabi-soijakastikkeessa, wakamame-varsisellerisalaatti ja marinoitua inkivääriä oli taivaallisen hyvää! Harkitsin toisen alkupalalautasen tilaamista.
Tyttäremme söi lisukkeeksi merkityt perunat juoden samalla kaakaota. Ihmettelin yhdistelmää mutta se kuulemma toimi hänelle.
Silkoisen sileä kananmaksatahna tarjottiin mielenkiintoisesti ananas-pihlajanmarjahillokkeen kanssa. Yhdistelmä oli todella raikas ja kiva, tykkäsimme hurjasti. 
Pääruuat olivat molemmat ronskin kauniita ja maistuvia. Itse otin viiriäistä Järveotsan tilalta, lämmintä purjo-laardisalaattia, pinaattia ja Romanescokastiketta.
Jukka haarukoi turskaa, tomaattia Intsun tilalta, fenkolisalaattia, rapsakkaa sipulia ja pehmoista misokastiketta.
Jälkiruoka ei jättänyt oikein mitään muistikuvia, joten se ei liene kummoinenkaan omaan makuun ollut. 

Kokonaisuutena ravintola Umami oli valloittavan ihana. Tarjoilu pelasi mukavasti ja uusia makuyhdistelmiäkin tuli koettua. Paikka oli laatuun nähden todella edullinen, kun alkupalat olivat viitisen euroa ja pääruuat kahdestatoista eurosta kahteenkymppiin. Suosittelemme Umamia lämpimästi ja aiomme palata sinne nautiskelemaan terassilämpimillä keleillä omenapuiden katveeseen.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Omena-sellerisalaatti

Tässäpä kiva salaatti, joka passaa hyvin joulupöytään. Hapokas omena tuo kivaa raikkautta, mukulaselleri juurevaa makua ja majoneesipohjainen kastike tuhtiutta. Me natustimme salaattia menemään osana joulun alkupalapöytää ilmakuivatun poron kera. Tuumasimme että poron olisi voinut pilkkoa myös salaattiin mukaan, joskin pidimme esillepanosta enemmän näin. 
Selleristä puheenollen blogista löytyy myös todella suositeltava ohje Juuri nyt-kirjasta, jossa yhdistetään marinoitua mukulaselleriä ja sellerikreemiä
Samaten suositeltavaksi voisi mainita Tommy Myllymäen ohjeistamat uunitetut mukulasellerit parmesaanilla ja hasselpähkinöillä
Ohje omena-sellerisalaattiin on löytynyt Katja Bäcksbackan ja Helsingin Sanomien Ruokatorstain joulu-kirjasta.

OMENA-SELLERISALAATTI 


150 g juuriselleriä
1 hapokas omena
1 tl sitruunamehua
1 dl majoneesia
1 tl Dijon-sinappia
ripaus sokeria
ripaus suolaa

Kuori selleri ja omena. 
Leikkaa ne tulitikun kokoisiksi suikaleiksi. Laita eri kulhoihin. 
Valuta omenasuikaleiden päälle sitruunamehua. 
Kiehauta kattilassa vettä. Laita selleritikut kattilaan minuutiksi. Kaada tai reikäkauho sellerit keittämisen jälkeen kylmään veteen, jotta kypsyminen pysähtyy. Valuta sellerit huolellisesti. 
Sekoita sinappi, suola ja sokeri majoneesiin. Lisää sellerit ja omenat. Sekoita. 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Eero Vottosen menu Finnairin Business luokassa

Matkustin Finnairin Business luokassa Helsingistä Tokioon uudenkarhealla Airbus A350 koneella. Lukuisissa huippuravintoloissa ja Bocuse d'Or maailmanmestaruuskisoissa mainetta niittänyt Eero Vottonen on suunnitellut Finnairille tänä vuonna business luokan menuita. 

Tällä kertaa Vottosen käsialaa oli Suomi 100 -menu, joka osoittautui maistuvimmaksi lentokoneessa tarjotuksi ateriakokonaisuudeksi, mitä olen koskaan saanut nauttia. 
Illallinen alkoi amuse bouchella: savustettuja muikkuja, kermaviiliä ja Åby-näkkileipää. Viiniksi valitsin Le G De Chateau Guiraud, 2016. Muikut olivat hienonsavuisia, todella maistuvia. Kotimaisuus huokui heti startissa.
Alkuruokavaihtoehtoja oli kaksi: 
Sinappisilliä, marinoitua silakkaa, kylmäsavustettua lohta ja muikunmätikreemiä
tai 
Tattikeittoa, savustettua hirveä, katajanmarjaöljyä ja vuolukermaa.

Valitsin tattikeiton ja tämä annos räjäytti potin. Paras koskaan syömäni yksittäinen lentokoneessa syöty annos, ylivoimaisesti. Keitto oli niin suussasulavan pehmeää ja kermaista, että oksat pois. Tämä keitto oli parempaa kuin usein ravintoloissakaan saa. Savustettu hirvi ja vuolukerma toivat hyvää suolaisuutta ja syvyyttä. Annoksen vihersalaatti oli tosin hiukan turha lisäke. Hauska että leipävaihtoehdoissa oli karjalanpiirakkaa ja ruisleipää. 

 Valkoiset pöytäliinat ja tilava istuin.

Ennen pääruokaa maistoin juomalistalta Finnairin Signature Drinkin nimeltä Blue Sky. Blue Sky on saanut inspiraationsa pohjolan luonnosta ja luotu A350 koneiden kunniaksi. Drinkki sisältää 1 cl Lapponia Blueberry Likööriä sekä 8 cl Joseph Perrier Cuvee Royale Brut. Drinkki tarjotaan Ultima Thule -lasista, jonka Tapio Wirkkala suunnitteli Finnairin ensimmäiselle New Yorkin lennolle vuonna 1969. 

Pääruokavaihtoehtoja oli peräti kolme: 

halstrattuja silakoita, pikkelöityjä vihanneksia, tillivoita ja sitruunalla maustettua perunamuusia
tai 
suomalaista karjalanpaistia ja perunalunta
tai 
grillattua meriahventa soija- mirinikastikkeessa ja japanilaista riisiä

Näistä viimeinen kuulosti oudolta Suomi-menuun, varmaankin aasialaisia matkustajia varten luodulta annokselta. Pohdin kahden ensimmäisen annoksen väliltä päätyen antamaan karjalanpaistille mahdollisuuden. En todellakaan ole mikään karjalanpaistin ystävä, mutta Vottosen luoma versio palautti uskoa tätä perinneruokaa kohtaan. Maistuvia, mureita lihoja ja vaihtelevia suutuntumia. Karjalanpaisti ei ollut vetinen kuten usein pitopöydissä on tapana. Juomaksi valitsin Message in the Bottle, 2015 viinin Toscanasta. 

Jälkiruokalistalla oli juustoja suomalaisilta pientuottajilta: Peltolan Blue ja Juustoportin Brändy Pähkinä, sekä raparperihilloketta. Lisäksi otin Wilhelmiina- ja Geisha pikkuleipiä. Juomaksi valitsin Petit Guiraud 2015 jälkiruokaviiniä sekä Napueen tehdyn GT:n. Loistava päätös maukkaalle illalliselle. 

 Kyllä kelpasi levittää istuin makuuasentoon ja käydä nukkumaan.

Aamu valkeni Japanissa ja Finnair vei matkaajat hiukan etuajassa Tokioon. Lentokoneessa tarjottava ruoka valmistellaan etukäteen. On varmasti haasteellista suunnitella annoksia, jotka toimivat koneessa lämmitettyinä. Todella hieno suoritus Eero Vottoselta ja Finnairilta. 

Blog Widget by LinkWithin